Tultiin sanomaan terve. :)

Upsista, edellisestä merkinnästä on melkein kolme kuukautta. Aika on mennyt iha huomaamatta. Kyllähä niitä hoputtajia on ollut mutta ei kerta kaikkiaan ole saanut aikaiseksi. Tässä muutama kuva ja tapahtuma.

Santulle on kehkeytynyt valtava ego: isotkaa koirat ei hidasta Santtua vaan se menee rohkeasti tutustumaan. Se on ehkä vaarallinenkin piirre, sillä viikko sitten iso karannut husky tuli aamulenkillä vastaan. Omistajaa eikä muitakaa ihmisiä näkyny mailla halmeilla, ja koira tuli suoraan kohti. Hetken toisiaan nuuhkittuaan Santtu koki koiran uhkaksi ja rupesi murisemaan ja hirveästi räkyttään. Husky näytti valppaalta ja näytti siltä että voisi napata kohta niskasta kiinni. Ei auttanut kuin nostaa Santtu syliin ja kävellä kotiin huskyn jolkotellessa perässä kotipihalle asti. Santtu räkytti ja murisi koko matkan sylistä käsin. Äiti tärisi vielä iltapäivästäkin. Sehän tässä huolestuttavaa kun pikkupojat käyttää tuota nappinokkaa kusetuslenkillä, että jos vastaava tilanne sattuu, osaako ne toimia?

Kesällä poikia ramasee.

Metsälenkillä kirmaamassa.

Kirmaamisen jälkeen piehtaroidaan kanervikossa.

Komia poika tullee.

Santtu kotijoukkoineen toivottaa kaikille blogia seuraaville rentouttavaa keskikesän juhlaa

Onnea meidän 1- vuotiaalle Santulle!

Santtu vietti eilen synttäreitään ja lahjaksi hän sai herkullisen ydinluun, josta valitettavasti meillä ei ole laittaa kuvaa. Luun kaluamisessa meni koko päivä.

Eka vuosi on menny tosi nopiasti Santun kehitystä komeaksi nuorukaiseksi seuratessa.

Onnea myös sisaruksille Vanillalle ja Otolle!

Atshiih

Uusiksi meni..